Mä kirjotan tän ihan itseni takia. En tiedä mihin muualle kirjottaisin nimittäin. Päässäni on liikaa ajatuksia ja tunteita. Yritän purkaa sitä itkien, mutta itku ei vain tule. Olen yrittänyt jo kauan. Kuukausia. Paras mitä olen tähän aikaan saanut on puristettua yksi kyynel. Siihenkin jouduin näkemään paljon voimaa. En tiedä mitä on tapatunut, miten oon päässyt tähän kuntoon. henkisesti siis. Mitä edes tapahtui? miksi musta tuntuu siltä, että haluan romahtaa maahan, kiljua, itkeä ja huutaa? Miksen mä pysty siihen? Ainoa mitä pystyn purkamaan tätä oloa salilla. Nyt on vaan niin paha olla etten haluaisi edes lähteä sinne. En tiedä miten kuvailisin oloani edes.
"I wish I couldnt feel
I wish I couldnt love
I wish that I could stop cuz it hurts so much
And I'm the only one that's trying to keep us together
When all of the signs say that I should forget her
I wish you weren't the best, the best I ever had
I wish that the good outweighed the bad
Cuz it'll never be over, until you tell me it's over
These battle scars, don't look like they're fading
Don't look like they're ever going away
They ain't ever gonna change
These battle scars, don't look like they're fading
Don't look like they're ever going away
They aint ever gonna change
These battle"
En tajua mikä mun ongelma on, miksi mun pitää pilata aina kaikki. Kaikki mun suhteet. Sitten jään tähän. Sen jälkeen juon ja juon siihen pisteeseen, että en enään muista mitään. Lisäksi teen kaikkea niin helvetin tyhmää. Näin pilasinki yhden pienen jutun. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna tähän, että menetin hänet. Miksi mä en taistellut? miksi mä pidinkään sua niin itsestään selvyytenä?
Olit hyvä ja rehellinen mies. Ei semmosia ole. Olen koko viikon hokenut vain
everything happens for a reason
ja se onkin minun lempi mottoni. Meinasin ottaa tuon tatuointinakin. Silti tässä en näe mitään reasonia. Tiedän että olisin onnellinen hänen kanssaan.
Mä tiedän, että nyt on myöhäistä ja pitäisi vaan unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Miksi se on silti niin helvetin vaikeaa ja sattuu?
päätin juuri, että itken vielä tämän loppuviikon. Sitten menen eteenpäin. Olen vahva.
ps. olen lukenut blogejanne kyllä ja katsonut mitä teille kuuluu. En ole vaan voinut kommentoida/vasta kommentteihin pahan olon takia ja katumuksen miten vaan en ole puhunut teille. välitän teistä kaikista ja mun sydän särkyy kun luen miten hunosti jollain teistä menee. haleja ja voimia <3 itse en vaan pysty tsempata ketään tässä olo tilassa olen niin pahoillani..
