Dont want to live like this anymore

"onhan meillä aika paljon ruokaa tässä kärryillä sittenki!"

mä kerron isälleni kassalla


"nii on ku sä syöt nii helvetisti, ei niinkun mitään tolkkua!"


en puhunut 10 minuuttiin ja musta tuntui että mä romahdan keskelle lattiaa, päätä rupes jyskyttää aivan käsittämättömästi ja koko kroppa vaan meni veltoks ja tuntui ihankun mä en kestäis enään hetkeäkään seistä siinä.
koko automatkan mä ajattelin vaan että eihän se olisi niin paha sittenkään jos jätän taas aterian välistä? ehkä kaksi? tai ehkä koko päivä?
mä olen lihonnut kuitenkin hirveesti siitä mun unelmakropasta ja isäkin jo sanoo noin.
ehkä mä olenkin oikeasti vähän pullea? ehkä mä vaan koko ajan oon tottunu siihen ajatukseen että olin ollut ennen se laihoin ja pienin ja nyt olenkin normaali jolla ehkä pari lisäkiloa?
ehkä mä haluan mun entisen elämän takaisin..ehkä mä haluankin sekoilla ruuan kanssa ja saada sen kontrolli takaisin? ehkä mä haluankin olla kaunis...
jotenkin tää 2 viikkoa mun ajatukset on muutenkin pyöriny taas laihuudessa,täydellisyyden tavoittelussa, miettien raha asioita ja miten käytän rahani itseni parantamiseen..

ripsiseerumi 20 e, kampaaja 50e iholääkäri 100e, silikonit 10 000, nenäleikkaus 5000 jne shoppailu 200e... olen ottanut jo kaikista leikkauksista selvää missä ja milloin ottaisin yms.
mä vaan oon kyllästnyt olemaan se "normaali nätti tyttö" mä en vaan kestä elää tätä elämää sellasena
mun on pakko olla se laihoin kaunein, ihanin ja muuten vaan paras. mulla ei ole mitään halua elää täällä jos mä olen koko ajan se kakkonen tai ehkä kolmonen tai nelonenki...mä olen niin rikki että olen syntynyt tälläisenä.