what was hard for you to imagine, can be now reality

Vielä kaksi vuotta sitten näytin häneltä, pienemmältä tosin. Olin pieni heiveröinen Catharine. Miltä näytän nyt? viitisentoista kiloa isommalta. Vuosi sitten vielä nuaroin blogeille jossa joku kertoi painonsa olevan kuusikymmentä. Se oli syntiä painaa niin paljon. En lukenut heidän blogejaan, he olivat mielestäni huonoja ihmisiä jotka ei huolehtineet itsestään. Mikä minä olen nyt? En tiedä pystynkö vastaamaan, en halua kirjoittaa sitä. Olen se syntinen jonka pillifarkuista tulee jenkkakahvat, olen se kenen mahaa voi puristella kun tyynyä olen se isokokosempi tyttö. 


En ole koskaa ollut isokokoisempi tyttö. Olen ollut se laihin tyttö. Suurimmassa pudottajassa ne jotkut kertovat että vuosien varrella ne kilot kerty. Ensin pari kiloa sitten kymmenen ja niin edespäin. En uskonut heitä, nauroin heille. Heräsin todellisuuteen. Minä olen kohta sellainen, en hallitse enään itseäni. Raivoan ja itken painoani ja ulkomuotoani mutta en osaa lopettaa itseni myrkyttämistä. Olin ennen niin hyvä ana mian ystävä. Tottelin häntä ja laihduin. Laihduin niin pieneksi jaa heiveröksi että minä lähdin melkeen lentoon. Melkein pyörryin aamulla kun nousin sängystä ylös. Melkein täydellinen. Se oli niin lähellä.. miks annoin itseni päästää tähän sika kuntoon? kuka minä luulen olevani? Jumala antoi minulle parhaan lahjan, elämän. Minä en kunnioita sitä vaan pilaan sen myrkyttämällä kehoni. Tähän laitan stop merkin ja rupean ana mian kaveriksi. en enään ikinä ystäväksi. kaveriksi vaan.

love you.....xoxo