bussi matkat menevät ajatellen häntä,
kaikki ajatukset pyörivät hänessä.
jotkut voivat muistaa edellisimmistä postauksista että puhuin yhdestä pojasta joka olisi ihastunut minuun mutta itse en ole aivan varma asiasta
joka ahdistaa mua suuresti
hän on niin ihana kiltti ja on oikeasti ihastunut minuun.
siksi mua pelottaa ja jännittää
en uskalla nähdä häntä.
hän sanoi minua kuukausi sitten hyvännäköiseksi
entä jos nään sen nyt?
ja hän huomaakin että olen ruma? ja peruu sanansa
olen sen jälkeen lopettanut akne pillerit mikä on saanut naamani kukkimaan.
minkä takia välttelen katsekontaktia ja läheisyyttä.
sen seurauksena en pysty myös katsomaan peiliin joka estää kunnolla meikkaamista. hiuksetkin eivät nykyään vaan mene paikoilleen ja ihankuin nenäkin olisi suureentunut.
tyhmää eikö?
ei
näkisitte naamani, ajattelisitte samoin.
finni naama
kun hän näkee minut pitkästä aikaa hän peruu sanansa.
hänellä on jokin väärä kuva minusta minä olen kaikkea muuta paitsi
hyvännäköinen.
hän oli soittanut yöllä kaverilleni että ikävöi minua ja haluaisi nähdä minut
ääk.
miten edes voisimme
(ha-ha-ha)
"kehittää suhdettamme" kun en uskalla olla hänen lähellään
ja itsetuntoni on nollassa joten en osaisi edes keskustella
sitten hän huomaisi kuinka tylsä persoonaton ihminen olen.
en kestä
tämä on jotenkin liikaa.
uutena vuotena meidän pitäisi yhdessä kavereiden kanssa mennä baariin
apua
apua
apua
minulla on onneksi ensiviikolla iholääkäri ja saan varmasti taas antibiootit
sitten kun finnini taas paranevat ja pystyn olla ihmisten lähellä
mitä teen?
uskallanko yrittää häntä?
hän on kyllä kiva ja mukava ja meillä on paljon samoja kavereita
mutta en vain tuntenut sitä yhteyttä välillämme
vai onko edes sellaista olemassa?
hän kuulema tunsi.
minä en
jos olen vain vammainen enkä tiedä mikä se tunne on.
voin kuitenkin myöntää kun kaverini kertoi että tämä poika oli soittanut tuon puhelun
niin huomasin hymyileväni ja vatsan pohjassa oli kutina.
mutta onko se vaan sitä että haluan huomiota ja nyt sain sitä?
haluanko olla vain rakastettu ihan sama kuka kohde on?
pyydän nyt enemmän kun mitään että kertoisitte mielipiteenne asiasta olen aivan hukassa.
jotkut kaverini sanovat että analysoin liikaa anna vain mennä!
totta, analysoin kaiken.
mutta syystä, en halua pettyä.
äiti rakkaani taas sanoi että jos ei ole varma tunteistaan ei hän ole aikasi arvoinen.
olen
aivan
hukassa
....
haluan vielä kiittää teidän ihanista kommenteista
ette tiedäkkään paljon piristätte niillä minua
kiitos siitä
♥
Sä muistutat mua niiiin paljon minusta itestäni.... Analysoin ihan kaiken, samalla tulee sellanen "mä vaan kuvittelen kaiken" -olo. manage me i'm a mess.
VastaaPoistaMä kans luulen etten kykene rakastamaan samalla tavalla kuin normaalit ihmiset. Tiiätkö jenni vartiaisen tunnoton biisin? No se kertonee kaiken "tahdoit niin uskoa, et olen sun ainoa, mut tunnoton oon, mulle käy kuka vaan, etkä pysty mua satuttamaan" Nää ympärilleni rakennetut muurit on liian paksuja että voisin murtaa ne. Toivottavasti sä voisit murtaa omasi, elää elämän täysillä, tuntea ja kokea kaiken.
Sit viel tost finni jutusta, niihin ei kukaan muu kiinnitä niin paljoa huomiota kuin sinä itse. Mulla itelläni on ollut 3v vaikea akne, jonka sain viime talvena/keväänä pois (lääkekuuri), mutta kun juttelin kavereiden kanssa tyylillä "no kun vertaa mitä mun iho oli silloin vuos sitten" niin ne sanoo ettei ne oikeesti kiinnittäny huomiota niihin finneihin muulloin kuin rupesin osoittelemaan niitä. Mut tiedän kyl mitä akne tekee itsetunnolle, mitä tarkottaa kun oikeasti ei kehtaa katsoa ketään suoraan silmiin, vetää tukkaa poskien eteen ja ei voi katsoa itseään edes peilistä ilman peitevoide-meikkivoide kerrosta.
Apua kun kirjotan taas raamattua... Mut pointtina oli että jännä kun löytää niin saman oloisen henkilön tätä kautta, kuin lukisi omaa elämäänsä.
Tsemppiä rakas <3 mä sanoisin että mene sen kanssa kahville/ kato leffa/ shoppaile tai mitä tahansas kaksinkeskistä hommaa ja kuuntele ittees ahdistaako? onko mukavaa vai vilkuiletko kokoajan kelloa "milloinhan kehtais lähtee pois... " ? Tää autto ainakin jonkin verran mua....
Kiitos itsellesi kommentistasi<3 Säkin vaikutat ja varmasti oletkin..usko pois!:)
VastaaPoistaHmm mä en nyt tiedä,mä en taida oikein osata auttaa tossa tilanteessa D: Mä itse olen sitoutumiskammoinen ja ahdistun myös jätkän huomiosta(jos sitä saan) ja myös analysoin itseäni ihan hirmusesti jnejnejne.
Mutta jos oikeasti pidät hänestä ja hän pitää susta niin mäkin sanoisin,että anna palaa ja katso miten asiat menee:) Ei tarvi hätäillä tai edetä liian nopeasti..ottakaa rennsoti ja katsokaa mihin suhteenne etenee?:) Muuta en nyt oikein osaa sanoa,anteeksi:/
voimia sullekin<3 ja rohkeutta;)
Kiitti jälleen kommentistasi! ♥
VastaaPoistaEn oo lukiossa vaan amiksessa :-)
Harmittaa, kun en osaa auttaa tossa ongelmassasi, itsekin olen aika huono kaikessa mikä liittyy rakkauteen ja rakastamiseen. En tunne osaavani rakastaa, en varmasti ymmärtäisi rakastuneeni vaikka kaikki muut näkisivät sen...
Haleja ♥
Mul on kans ihan samaltavalla että saatan olla 'kiinnostunu' mutta sitten tulee ihan kauhee ahistus ja tollanen en haluu nähä.
VastaaPoistaEdettiin vissiin vähän jotenkin nopeesti ja toinen teki sellasen jutun mulle mitä en haluu muistaa tai ajatella. Ja ton takia en pysty sietää enää kumpaakaa noista, joten _älä_ tee mitään harkitsematonta vaaan kannattaa oikeesti edetä hitaasti :o Vastaus tuli myöhässä ja tietenkin teet niinku itse haluat! Mutta niin ;o
Tsemppiää oikeesti tosi paljon ja jään kyllä lukemaan tätä blogia. :)