sunnuntai 25. joulukuuta 2011

halleluja, halleluja, haalleluja, haalleluuja



DEAR DIARY




Kävelensairaalan käytävää pitkin ja tunnen kuinka minun pitäisi jättäytyä taakse päin, ihan selvästi tuli semmoinen tunne että anna muiden mennä ekaksi ukin huoneeseen
isi astuu sinne
"o-ooletteko lähiomaisia?"
tiedättekö sanonnan että kuin isku vatsaan?
en tiennyt mitä se tarkoittaa
tai tiesin.
mutta en ollut kokenut vastaavaa.
nyt tiedän tarkalleen mitä se tarkoittaa.
"olette kymmenen minuuttia myöhässä..otan osaa"

ja isku vatsaan.
tunsin kuinka veri pakenee päästä ja minun oli pakkoa istuutua
pidättelen kyyneleitä ja onnistun siinä
kuulen kuinka hoitaja selittää isälle, ja kysyy minulta haluanko nähdä
vastaan en ja sanon että menen haukkaaman happea
kävelen sairaalan käytäviä pitkin ja en voi pidättää
purskahdan itkuun
itken vielä parkkipaikalla mutta kokosin itseni ennenkuin isi ja äiti tulivat autolle
ensiksi olin surullinen ja pahoinvoiva mutta nyt se puolenvuoden kestävä kidutus ja tuska on ohitse, hän on nyt onnellisessa paikassa ilman kipuja
hän istuu mummin ja kummisetäni kanssa pilven äärellä laulamassa joululauluja.
tiedän että hän hymyilee, minä vaan tunnen sen
minua ei itketä enään.

hyvää joulua mummini, ukkini ja kummisetäni siellä, tiedän että olette turvassa ♥

REST IN PEACE A,we all love and miss you










1 kommentti: