i love you

moi rakas lapsenlapsi
ja haluan purskahtaa itkuun
hän on niin surkean näköinen, en ole kertaakaan vielä nähnyt häntä tuon näköisenä.
makaa sivullaan, oksennus laatikko vierellään, hengityskone päällä ja ääni alkaa olla niin heikko etten saa enää kunnolla selvää puheestakkaan.
hän ei ole syönyt heinäkuusta asti.
hän on niin laiha.
ei hänen kuulu laihtua pois, vaan minun.
äiti ja isä sanoo ettei ukki enään kestä kauaa
mutta yritän lukita ajatuksen pois.
en halua että hän lähtee, en halua että joulu tulee.
en osaa viettää joulua ilman häntä.
joulun ideana oli että leikimme perhettä.
ukki tekee parhaimmat jouluruuat.
nyt hän viettää joulun sairaalassa ja me?
ja me..
en edes halua tietää.
an jaksa enään näitä menetyksiä.
en jaksa!
vasta kaksi vuotta sitten henkilö joka oli minulle kuin toinen isä lähti.
hän lähti yllättäen.
hän teki niin paskasti
niin vitun paskasti meille!
miksi sen piti lähteä?
kaikella on joku tarkoitus?
niinhän?
jos keksitte tän tarkotuksen niin kertokaa ihmeessä!
mua kaduttaa
mua kaduttaa kaikki ne sanat mitä sanoin hänestä kun hän kuoli.
en vain osannut hoitaa tilannetta muuten.
ette voi edes kuvitella mitä ilkeää sanoin hänestä.
esitin muille että ainoa mitä sain häneltä oli rahat.
että hän olisi ollut minulle vain rahasampo.
ja kaikki nauroivat.
en vaan ymmärrä miten olen voinut sanoa niin?
eikö minulla ole sydäntä?
hän oli minulle niin rakas
kukaan ei edes tiedä miten rakas hän minulle oli
ei edes hän itse.
all i want for christmas is see you and tell you how much i love you.
really.
i love you
.......

tän postauksen ideana oli oikeastaan se
vaikka kuinka kornilta kuulostaakin
sanokaa rakkaillenne ja ei niin rakkailenne kuinka rakastatte heitä
ette koskaan voi tietää millon ne lähtee.
mä en koskaan ehtinyt kertoo miten tärkee hän oli minulle.
hän ei tiennyt.