just pleace, give me one wich, one wish and make it come true

mun ajatukset pyörii totaallisesti kahden jätkän välillä.
niko vai mun oma poika?
niko ei se ei ole luotettava ja siitä ei koskaan tiedä...
oma poika tykkää musta hirveesti, eikä satuttais ikinä mua tahalteen mutta toisaalta me oltaisiin niin täydellisiä nikon kanssa
....
jos hän ei vaan repisi sydäntäni rinnasta ulos heittäisi sitä maahan ja talloisi ja rikkoisi sen tuhanneiksi sirpaleiksi niinkun hän on tehnyt jo monelle monelle tytölle..siltikin uskon jotenkin meihin jotenkin musta vaan tuntuu että meillä on sitä jotain..ehkä mä vaan kuvittelen?

mitä voin muuta sanoa kun katsokaa tuo ylempi kuva.
semmonen vitun fiilis mulla on ollut tää 2 vitun viikkoa
mä vaan en jaksa tätä enään.
kuinka kauan mun pitää odottaa että pystyn katsoa itseäni peilistä?
kun mä en vaan pysty siihen..en ole pitkään aikaan.
meikkaan pikkupeilillä jotten näkisi naamaani&vartaloani.
mä en vaan kestä sitä näkyä.
kuinka kauan mun pitää odottaa että pystyn katsomaan poikaa silmiin valot päällä?
ilman että peittelen naamaani hiuksillani tai huivillani?
lähteekö tää ahdistus ja rumuus koskaan pois musta?
lähteekö?
miten?
mä oikeasti haluan tietää, mä en halua kitua itseni kanssa enään näin.
toisaalta miten ihmeessä tästä epävarmuuden ahdingosta voi nousta kun sun parhaat kaveri on jotain vitun malleja?(siis ihan oikeasti m-a-l-l-e-j-a, malli toimistossa)
tiedättekö miten kamalaa on ne poikien ilmeet ku kerron jostain kauniista kaveristani ne ilmeet..argh
mä haluan olla kanssa sellainen "täydellinen tyttö"
mä en toivo mitään muuta
mä en edes jaksaisi enään katsoa näitä thinspo ja julkkisten ja kaikkia tälläsiä kuvia koska mä vaan haluan purskahtaa itkuun sen takia.
mä en vaan kykene katsomaan niitä kuvia, tietäen että mä en näytä siltä.
miksi musta ei vaan voida muokata sellaista?