i fuckd up everything, fucking everything

DEAR DIARY


jos tähän saisi laittaa yhden kysymyksen
"mitä vihaat eniten?"
sitä että mulle ollaan vihaisia ja sitä ettei halua puhua asiaa läpi vaan vältellään tai ollaan vaan puhumatta ja selvittämättä. mä en vaan kestä sellaista. mä en kestä sitä tunnetta että joku on vihanen mulle ja en voi vaikuttaa asiaan mitenkään. no niiin perjantaina oli hauskaa, näköjään liiankin.
140 euroa meni hujauksessa ja voitte varmaan kuvitella millaisessa kunnossa olin. tein niin tyhmiä juttuja mistä on kauhee morkkis ja aiheutin lopuks vielä tappelun "stadin kingin kanssa" ne jotka on helsingistä luultavastii arvaa kenestä puhun. häntä siis sanotaan stadin kingiksi enkä todelakaan tiedä miksi. kuitenkin mun poikakaverit luuli että se haluaa musta jotain ja menivät puolustuskannalle mistä sitte tää toinen raivostui ja vissiin löi yhtä mun kaveria. jeeees, hyvä minä!
selvitettii tää juttu kuitenkin onneksi.
kuitenkin sitten aamulla päivällä illalla ei kuulu nikosta mitään ei siis mitään. aina ennen kuulunut. niinpä lähetin jonkun perus viestin
- ei vastausta
menin facebookkiin puhumaan hänelle
-offline
sitten rupesin miettimään ahkerasti että voiko olla että hän on vihainen jos kuuli että tansin/pussailin toisen kanssa?(JEPJEP idiootti kun olen!) ja lähetin hänelle viestin missä kysyin oletko vihainen minulle
-ei vastausta
vihaan tätä tunnetta ja haluan vain puhua ja selvittää asiat nikon kanssa. hän on minulle niin tärkeä.
poika muuten tekstasi minulle eilen ja tänään . vähän outoa. kerron ehkä myöhemmin

mä en enään vaan kestä, mulla on joku 1000000 ajatusta päässä ja mun ajatukset käy ihan ylikierroksilla ja musta tuntuu että räjähdän kohta. mun tunteet on ihan ristinrastin ja en enään tiedä mitä pitäs tuntea ja mitä ei.
mä vaan haluan selvittää kaiken ja jatkaa elämää. olla normaali.
onko se liikaa pyydetty?
että mun elämä olisi edes viikon normaalia?
onnellista?