mulla on tullut nyt pari kertaa semmosia kommentteja että mä esitän skinsin effyä, tai jotenkin haluaisin olla hän...mä voin sanoa näin alkuun, että mun mielestä effy hahmona on aivan upee ihminen. Hänen asenteensa ja ulkonäkönsä on kohdallaan ja rakastan sitä siinä hahmossa että hän ei välitä tai ainakin esittää ettei välitä. hän ei halua tulla satutetuksi.
kuitenkin, tiedän että hän on keksitty hahmo. Tiedän ettei kukaan ihminen ole tälläinen, jos minulla olisi kaveri niinkuin effy minulla menisi niin pata sen kaan jumiin, koska hänen kanssaan ei voi puhua mitään ja hän on/esittää tunteetonta. Lisäksi hän tekee tyhmiä katoamistemppuja mitä en voisi itse sietää.
Joten kyllä tiedän, kukaan ei ole effyn lainen. tai jos on hän on varmasti todella yksinäinen ja hullu.
Haluan kuitenkin vielä sanoa että
kyllä mun elämä tuntuu tällä hetkellä vitun sekavalta, ihan kun skinssin jaksoissa. itseasiassa pahemmalta sotkulta se näyttää.
kyllä olen samantapainen kuin effy. en halua satuttaa itseäni ja siksi voin vaikuttaa kylmältä ja itsekkäältä
kyllä minulla kaveripiiri missä käytetään päihteitä ihan normaalisti tai no okei ehkä vähän liikaa.
kyllä mä rentoudun vasta sillon kun olen aivan pihalla
kyllä mä kuuntelen dubsteppiä
kyllä olen täysi sekopää
voin vaan sanoa että mun elämä on "skins" elämää. kävellessäni kadulla korkkareiden paiskovan maata ja savun nousevan ilmaan dubstepin tahdissa, musta tuntuu että mä olen elokuvassa, jossain skins elokuvassa. tää mun elämä ei tunnu todelliselta vaan keksityltä. Ihankun olisin joko unessa tai elokuvassa, mistä herään kohta
"oikeaan maailmaan"
Postauksen pointtina siis oli etten halua olla effy enkä myös halua olla minäkään, haluaisin olla iloinen ja onnellinen hymyilevä tyttö niin kuin kaikissa kivoissa thinspo kuvissa ne tytöt näyttävät. se ei vaan ole mahdollista, koska mä en ole sellainen, mun elämä on nyt valitettavasti tälläistä enkä tiedä kauan tämä jatkuu tälläisenä, toivottavasti ei pitkään.
ette tiedäkkään kuinka mä haluaisin tuntea jotain tai siis tuntea että olisin elossa. musta vaan tuntuu että en ole, en ole tästä maailmasta. ihankun tämä olisi se skins elokuva.
Kiitos kommentista! <3
VastaaPoistaEn oo ollu mallina, ei tällä kropalla tai pärställä.
Löysin tällaisen sivun mikä kertoo musta ihanan kattavasti tällaiset hongankolistajien elämästä:
http://tall-girl-problems.tumblr.com/tagged/tall+girl+problems/
Positiivisena juttuna voisin sanoa että ei oo festareilla ongelmia nähä lavalle ja negatiivisena sen ettei voi käyttää kivoja korkkareita, kun kaikki tasot ja tuolit jää niin mataliks...
Hankalaa vain, ettei avun hakemisesta ole juuri hyötyä, mikäli et sitoudu hoitamaan itseäsi - eli juuri jättämään ylettömän päihteiden käytön ja suuntaamaan mielenkiintoasi muihin asioihin kuin juhlimiseen ja anoreksia-aatoksiin. Ettekö te voi kavereiden kanssa tehdä jotain muuta kuin ryypätä? Jotain rakentavaa? Jokin terveellinen harrastus? Yhdessäolo ilman viinaa? Vai tuntuuko susta että sä pystyt olemaan sun kavereiden kanssa vaan kännissä? Onko teillä sillee muuten edes mitään yhteistä?
VastaaPoistaVaikka susta tuntuu, että sun elämä on skins-elokuvaa, se ei sitä ole. Se on sun ihan todellista elämää, jota ei ole käsikirjoitettu ja jossa paha olo ei parane jos ei oikeasti halua sen paranevan. IMO Effy oli ällösti kirjoitettu epätodellisen eksentrisyyden epärealistinen multihuipentuma, mutta ymmärrän kyllä miksi sellainen hahmo vetää puoleensa henkilöitä, jotka haluavat rappiotilallaan näyttää olevansa jotain erityistä ja ihailtavaa... vaikka oikeassa elämässä mielenterveypotilaan arki on yhtä erityinen ja ihailtava kuin harmaa betoniseinä.
No joo, pointti oli se, että jos susta oikeesti tuntuu pahalta ja vaikealta, hae apua. Mutta ole valmis myös luopumaan asioista, jotka lietsovat ahdistusta. Terveysalan ihmisetkin kun pystyvät tekemään vain oman osuutensa.
Ai nii ei oo tarkotus olla ikävä ja tyly, pahoittelen jos siltä kuitenkin kuulostan.
et kuulosta tylyltä,kiitos herätyksestä!!:)
Poistaja kyllä voin pitää hauskaa kavereitteni kanssa ihan muuten vain iöman alkoholia mutta viikonloppuna kaikki juhlivat ja minä myös...valitettavasti!
kiitos kumminkin vielä,sait minut ajattelemaan!
Heh, no hyvä jos et ottanut pahalla, vaikka näin jälkeen päin kun luen tekstini se kuulostaa ärhäkämmältä kuin tarkoitin.
PoistaToivon, että saat tarvitsemaasi apua ja pääset ahdistuksesta. Toki se elämään jonkinasteisena kai aina kuuluu, mutta valtaa se ei saa saada. Tsemppiä.
hih, toivotaan! kiitos vielä ja tsempit sinnekkin päin:)
Poistakiitos!!♥ mäkin oon iloinen siitä, vaikka nyt onkin hullun sairaita ajatuksia päässä että huhhuh :/ mutta vielä mä nouse :-) toivoisin että sullakin menisi hyvin, haleja♥
VastaaPoista