reaching for perfection

Arvatkaa mitä rupesin eilen miettimään?

yksi mun duunikaveri tuli meijän työruokalasta missä on hiton hyvää ruokaa ja paljon semmonen buffet tyylinen. (btw itse olen aina ottanut täyden lautasen salaattia ja liharuokia noin 1,5dl yleensä en ota mitään hiilareita. joskus oon kyllä ottanut desin riisiä)

no mutta tää mun duuni kaveri tuli sieltä ruokalasta kun istuin sohvalla ja hän äshkäsi kuinka täynnä on. 

"ha-ha kaikki jotka on kävellyt tästä ohi on sanonut samaa! kaikki syö siel aina ihan täyteen!"

mihin hän vastasi

"Niin katos ku ihmisethän on kuin koiria, ne syö ja syö vaikka olisi kuinka täynnä. Me ei osata lopettaa luonto on tehnyt meistä tälläsiä. Me vaan syödään sitä mitä tarjotaan - joskus ratkeamis pisteeseen asti."

toi lause sai mut vaa ajattelee et hitto miten totta toi on.

en oo ikinä ajatellut asiaa!

ihmisethän oikeasti syö niin paljon kun pystyy ja syö vaan jos ruokaa on tarjolla.

miksi? miksi me oikeasti tehdään niin?
voiko tätä muuttaa vai onkohan se meidän geeneissä? jollain vaan ei ole niin paha kun toisilla?